en uskonut eläväni tänne asti
ei siipien pitänyt kantaa
elämänvoimaa ei annettu
sain vain kaipuun kuolemaan
ja sen syvästä varjosta
olen noussut vain vajotakseni
aina uudestaan ja uudestaan
nyt seison korkeammalla
kuin olen koskaan seissyt
näen varjon valtaaman maan
jonka halki olen kulkenut
minä olen tässä yksin
mutta matkalla tänne ymmärsin
että vaikka en saanut voimaa
sain jotain parempaa
sain kädet
jotka oppivat
vastaanottamaan
sain silmät
jotka kasvoivat
valoon vastaamaan
mutta minä sain myös sydämen
joka varjojaankin rakastaa
niinpä kuolema,
ota kiinni näistä käsistä
ja tanssita,
kunnes valoa
ei enää näy horisontissa
niin sydän lyö tahdin
ja minä tanssin
