minun juureni ovat mustia lintuja

minun juureni ovat mustia lintuja
jotka lentävät syksyn tullen kirkuvissa parvissa
ja jäävät ikuisesti pimeään asumaan

tämä ei ole toinen runo sinusta

yritin kirjoittaa sinusta toisen kerran
mutta kirjoitinkin vain siitä,
miten paljon pelkään,
että rikon itseni taas

en minä sinua pelkää,
pelkään itseäni
ja sitä syttyvää lämpöä minussa
joka kerta toisensa jälkeen
möisi sieluni ja ruumiini
ja kaiken mitä omistan
vain nähdäkseen

sinut onnellisena

kunpa jonakin näistä päivistä
rakastuisin itseeni
ja tahtoisin antaa itselleni
sen kaiken jonka niin auliisti antaisin muille

enkä minä sitäkään pelkää,
että tekisin kaikkeni
vaan sitä,
ettei tälläkään kertaa
kukaan tee kaikkeaan

minun vuokseni

ensimmäiset sanat sinusta

nämä ovat ensimmäiset sanat sinusta
ja minä kirjoitan ne epäröiden
kirjain kerrallaan, haparoiden
kuin etsien sitä, mistä tässä on kyse

tunteet on kiinnitetty magneeteilla sydämen seinään
eiväthän ne tähän kuulu
mehän puhumme tunteista ja suhteista
niin kuin tätä ei olisi olemassa
eihän tätä olekaan

minä yritän irrottaa magneetit yksi kerrallaan, että näkisin, mitä niissä lukee
sinä näytät siltä kuin haluaisit lisää
minä kiirehdin pois ilman suudelmaa

en tiedä miksi teen tästä ongelmaa
en tiedä mitä on se tämä, mistä puhun
en tiedä miksi käyttäydyn niin kuin olisin rakastunut

en ole, haluan vain hetken olla tässä ja haluttu

en voi luvata muuta kuin seksiä, sinä sanoit ja minä valehtelin sujuvasti vastaan

en tiedä miksi sanon niin, kun se ei koskaan ole totta
en minä mitään muutakaan lupaa, mutta sieltä ne tulevat silti kuin itsestään
tunteet hiipivät hiljaa sisään, kun sinä vedät minut syliin nukkumaan
ja minä löydän käteni
taas kirjoittamasta
sekavia runoja sinusta