Sinua on hyvä koskettaa,
sillä otat sen todella vastaan,
sinä sanot ja minä muistan
lukemattomat kosketukseni,
jotka putosivat
kuin räntäsade
Sinä vedät minut rintaasi vasten
väkevästi, kuin lyönnin
Tarraan sinuun hetkeksi
ennen kuin revin itseni irti
lämpösi hehkuu
minussa vieläkin
Sinä haet katsettani huoneen halki
ja minä hymyilen hiljaa
kuulen ajatuksesi niin hyvin
kurotan mieleni sinne missä olet
istut viereeni
- minä sulkeudun
Sinä olet kuka milloinkin
minä en ole kukaan
kosketuksissa elän hetken
niin kuin joskus elin
kuulen itseni nauravan
takaraivossa nauru muuttuu lintujen huudoksi
mutta taivaalla ei näy ketään
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti