vuosi sitten
minä en tiennyt
miksi jaksaisin elää
en jaksanut uskoa keijuihin
eikä hyviä ajatuksia
ollut kuin muutama
yksi maamerkki murtui
ja nauru irroitti otteensa
lensi ehkä sinne
unen ja valveen väliin
(siellä se rakastaa vieläkin)
missä ei enää
tarvitse kohdata maailmaa
minä kohtasin kuitenkin
nousin ylös ja kävelin
ja nyt minä uskon taas
keijuihin ja elämään
osaan lentää
tahdon elää
enimmäkseen
silti tässä sunnuntaiaamussa
minä istun alastomana
ja olen kuka olen
itseni keskellä tunnen
kuinka halu lopettaa
olemassa oleminen
yhä virtaa minun mereni
syvissä virroissa
ja silmät valuvat hiljaa tyhjiin
minä valun hiljaa tyhjiin
mutta en minä sulje silmiäni
minä nousen ylös ja kävelen
mutta tänään
tänään lennä en
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti