en haluaisi kirjoittaa kuolemasta

olisipa hienoa, jos jonakin päivänä
en haluaisi kirjoittaa kuolemasta
jos eräänä aamuna voisi herätä
ja päästää irti koko asiasta

se aamu olisi niin kuin tämä
aurinko paistaisi kirkkaasti
ja kehoni kuoleman jättämä
lepäisi niin rauhaisasti

tänään minä istun tässä
ja kuoleman haju on yhä täällä
mutta se aamu on aamujen ketjussa
päivä päivältä lähempänä

sinä päivänä loppuu kuolema
vain alkaakseen uudestaan alusta

kellonsoitto

minä luin runoja
ja samassa minulle vastasi sydämeni kieli
oli kuin sieluni portilla
olisi soitettu lukemattomia kelloja
ne soivat syvinä pronssinsävyisinä
ja keveänä kuparina
hopeiset helkähtivät ja
minä soin niille takaisin
kuin pölyinen kulho
jossa ei ole vuosiin ollut vettä

kuljen kuitenkin

tänään minä otan esiin sulkakynäni
ja kirjoitan taas itselleni
avaan mustepullon sinetin
enää en kirjoita verelläni
sormenpäissä paperin karheus
suussa kahvi ja kauramaito
ulkona paistaa kevään aurinko
musiikki virtaa huoneessani
niin kuin joki, joka huuhtoo talven pois
olen tässä, olen itsessäni,
näen valon taas silmissäni
minä en tarvitse kalliota
en rakenna pysyvää perustaa
minä seison joessa
joskus muste veden tummentaa
vaan sanat virtaavat
vaikken liikkuisikaan
kuljen kuitenkin
minä kuljen kuitenkin

koti meren rannalla

tänään minä muistin taas sen
ettei rakkaus rakennu kalliolle
vaan se virtaa vetenä elämän halki
ja minä seison rantahiekassa
ja elän, juuri nyt,
tälle valtamerelle

tänään minä opin haluamisesta sen
että joskus minä saan tehdä
valintoja vain itseni tähden
eikä kaiken rakkauden takia
ole tarkoituskaan liikkua
tänään minä opin sydämen liikkeistä
että jossain senkin on levättävä
tänään minä opin kotini tuoksusta
ettei minun kotini ole enää täällä

se on siellä missä aallot lyövät
unen rantaan suudelmina
ja missä niin kuin meriruohot
sormet toisiinsa tarttuvat
se on siellä missä uupunut
sängyn suojaan peitellään
ja kahvi valmiina odottaa
aamulla kun herätään

synnyn sinusta uudelleen

miten minä kirjoittaisin sinusta
kun en tahtoisi ottaa käsiäni iholtasi ollenkaan
miten puhuisin siitä mitä minulle teet
kun huuleni suutelisivat huuliasi loputtomiin
voisin kertoa kosketuksilla kaiken sen mikä minusta tekee minut
sinun sylissäsi minä teen itseni siksi
mitä olisin ollut, jos olisin syntynyt suudelmista
tässä minä synnyn
uudelleen
näistä suudelmista, jotka minut silittävät
ja näistä käsistä, jotka minut muovailevat
tästä valosta, jotka sinä vuodat minun sisääni
ja näistä sanoista,
jotka mentyäsi nostelen
lattialta tuolin selkämykselle