minä luin runoja
ja samassa minulle vastasi sydämeni kieli
oli kuin sieluni portilla
olisi soitettu lukemattomia kelloja
ne soivat syvinä pronssinsävyisinä
ja keveänä kuparina
hopeiset helkähtivät ja
minä soin niille takaisin
kuin pölyinen kulho
jossa ei ole vuosiin ollut vettä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti