Tahtoisin kirjoittaa tästä tunteesta sanoilla, joita et ymmärrä. Tahtoisin asettaa itseni ulkopuolelle sen, miten saat sisimpäni sointumaan, mutta sinua en sillä tohdi vaivata. Tahtoisin koko maailman näkevän, millaisen tarinan voisin kirjoittaa, mutta sinun en soisi silmiäsi sanoillani rasittavan.
En kirjoita tunteesta, en ajatusten riekaleista, enkä hymystäkään. Kirjoitan vain kirjoittamisen tarpeesta, ilmaisusta, joka alati hakee muotoa. Kirjoittamasta päästyäni otan kitaran syliini ja tapailen säveliä, joilla kuvittaa sisällä läikkyvä lämpö, sillä vaikka minussa on mahdoton jano tulla ymmärretyksi, ymmärrän minä enemmän.
Ymmärrän, että joskus täytyy vain soittaa hiljaa ja pitää suunsa kiinni.
Musta on väistymässä talven tieltä
aistin jo lumen hiuksissaan
Kesän kukkaset ovat vain muisto
sidon ne ohimoilleni
ja käyn nukkumaan terälehtiin
Kulta kimaltaa ikkunalasissa
saa sitä katsella,
kunhan lupaa ettei koske
Asettelen itseni pienemmäksi
vedän ruusuviltin ylleni
jos olen oikein huomaamaton,
annatte minun hengittää teistä
aina ohikulkiessa
jos lupaan etten hiiskahdakaan
annatte minun hengittää teissä
vain ohikulkiessa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti