Minä rakastuin kevään raivotessa
väkivaltaista vihreää
lehdet tuskin pysyivät suonissaan
kun ne kurkottivat kiihkeinä aurinkoon
Niistä lehdistä kasvoi puu
ja sen oksille vielä kosteille
asettui rakkaus kuin lintu
Suudelma suudelmalta
minä hukuin sinun silmiisi
ja sukelsin puun latvasta
aamuyön hiljaisuuteen
Kesän lämmössä minä lopulta
rakastin niin kuin kuolemaa
ei enää edes olisi
Nyt on syksy ja kuolema
on totta taas
Tässä minä olen ja rakastun sinuun
uudelleen ja uudelleen
Tässä minä olen ja rakastan sinua
mutten enää kuin hukkuva
Tässä minä olen ja rakastan sinua
eikä kuolema
enää omista minua
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti