maanantai 5. lokakuuta 2015

hetken olen kolmentoista

tuskallisempaa kuin sydämen aukeaminen
on kun se käpertyy takaisin kiinni
ja kynnet pureutuvat rinnan lihaan
niin kuin paha, joka ei koskaan päästä irti

hetken olen kolmentoista
ja kolmekymmentä
hetken näen sisään
ja sitten suljen ikkunan

tuskallisempaa kuin lapsuuden loppuminen
on sen muistaminen
ja kynnet pureutuvat rinnan lihaan
niin kuin ikävä, joka ei koskaan päästä irti

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti