Virta

Vesi virrannut on ali siltojen,
jotka sytytin palamaan.
Ajan hampaissa toivoin sen
lopulta suostuvan unohtamaan.
Joen muisti vain on ikuinen
ja sillat uudelleen rakennetaan.
Sydän karrella vaan yhä totinen,
eivät totuudet sen suostu kuolemaan.
Ajan virrassa kuljen rakastaen,
vaikka toivon päästin jo hukkumaan:
Itse tunne on riittävä sydämen
hamaan loppuun saakka kantamaan.
        Kerran astuin virtaan aidon rakkauden
        Nyt vasta antaudun - pois pääse en.