Yksin

Se ottaa minut lupaa kysymättä,
vaikka illan meille järjestinkin
Ei se tuhlaa hellyyttään
eikä selitä itseään

Minä suhtaudun siihen kuin rakastajaan:
Se kantaa mukanaan peiliä,
enkä minä voi vastustaa
Silmäilen itsestäni piirrettyä kuvaa

Mutta enhän se ole minä
Se on kuva jostain hetkestä
Piirtäjänsä sisällä
Jakojäännös siitä,
Mitä oli ja mitä nähtiin

Otan sen todesta
Siitä huolimatta
Se piirsi minut
Olen siis nähty, todistettu,
Olemassa olevaksi
Jäljennöksellä vahvistettu

Se ripustaa minut seinälleen
Kaikkien katseltavaksi
Roikun siinä ja hymyilen
Itselleni lasin takana

Kuva minusta lienee yksinäisempi
Mutta vain toinen meistä
Lepää yössä hiljaa
Lasinsirpaleiden sylissä