Kirjoitan pahasta,
joka nukkuu syvällä sisällä tässä peruskalliossa
Kirjoitan siitä,
kun varjo herää ja nousee peittämään
kaiken mikä kasvaa
Kirjoitan elämästä pimeässä,
jossa vain veri ja kipu ovat totta
Kirjoitan toivosta,
jota ei ole
Kirjoitan valon muistosta ja siivistä,
joita se joskus kultaa hehkullaan
Kirjoitan uskosta,
joka elää syvimmässäkin yössä
eikä suostu kuolemaan
Kirjoitan hiljaa vaipuvasta hämärästä
Kirjoitan aamusta,
joka koittaa sittenkin
Kirjoitan katseesta,
joka läpäisee tummien varjojen verhot
ja päästää valon virtaamaan
Kirjoitan mahlasta,
joka kuohuu kevään ihmeessä
Kirjoitan lämmöstä,
joka sulattaa syvimmänkin jään
Kirjoitan varoen ja salaa siitä,
kun toivo syntyy uudestaan
Ja sitten, sitten minä kirjoitan
rakkaudesta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti