olin hetken irti itsestäni
kun katselin tätä kaikkea
ihmeellistä elämässäni
tunsin sinut siinä niin lähellä
mutta silti minun pintani takana
en ole päästänyt sinua ihoni alle
vaikka olet vallannut maailmani
on minussa yhä tilaa
myös vain minulle
tämän näkymättömän muurin
takana olen vielä viileä
avaruudessa näkyy tähtiä
ja tuuli puhaltaa tasankojen yli
tahtoisin ratsastaa kauas aavikolle
hiekan keskelle sinne,
missä ei ole enää mitään
mutta kun nousen ratsuni selkään
sinä kiedot kätesi ympärilleni
hengityksesi kuumana niskassani
en tiedä mitä vielä pelkään
sinun kanssasi voisin kulkea sinne,
missä ei ole enää mitään
käydä makaamaan aavikon tähtien alle
ja maalata suudelmin taivaan
jokaisen tähden tälle iholle
josta ei enää tiedä
missä sinun loppuu
ja minun alkaa
ihollamme olen loppumaton avaruus
sen alla tuuli puhaltaa tasankojen yli
ja minussa on yhä tilaa
myös vain minulle
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti