vasten haaleansinisiä pilviä,
ruusun terälehdet graniittiportaissa
Päivänvalo tekee kuolemaa
Ja kaikki elämä käpertyy kerälle
Mutta minussa jokin on suorassa
Kuin valonsäde,
Joka putoaa syvään kaivoon
Tumma vesi sisälläni
Lepää hiljaa hengittäen
Kylven tässä valossa
Ja synnyn uudelleen
Sen kuolemassa
Nousen junaan, suljen silmäni
kuljen silloinkin
kun en liiku
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti