Huoneeni koleat
hengitys huuruaa
ikkunoissa kiipeilevät
kuuran hyiset köynnökset
Käyn kivilattialle kumaraan
ja tuijotan tulisijaan tummaan
Kasvoillani kosketus eilisen lämmön
kun tuhkaa toivoen tunnustan
Hitaasti, kuin varoen
asettelen puut toisiaan vasten
vuolen koivuhalosta kiehiset
taittelen tuohet tulelle tarpeiksi
Talvi tekee tuloaan
enkä ilman tultasi täällä
kestä pätö päivääkään
selviä syksyn sateistakaan
Kipinän isken
isken toisenkin
huulillani rukouksen
sydämellä siunauksen:
"Tule tuhka tuleksi taas
herkeä hiili hehkumahan
mykästä mustuudestasi
nouse liekki liehumahan
Syty sammuvainen
Lämpiä lauhtuvainen
Pala pohtivainen
Loimua liekkiäinen"
-
Istun itku seuranani
vannon valkealle valani:
syty syke suloisesti
lainaa luoja lämpöäsi
sydän synkkä sulattele.
niin mä lupaan loitsullani
ikinä kuuna päivänä
anna en liekkisi lähteä
tahi valkeasi vähentyä
Ikinä kuuna päivänä
en kylmää kutsu kotiimme
tai kaunaa kattomme alle
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti