perjantai 5. syyskuuta 2014

Kuolema ja minä

Tämä on niitä päiviä
kun tekisi mieli kuolla
ei siksi että ahdistaisi
tai olisi paha olla
vaan siksi että on niin
kaunista ja hiljaista
niin tyynesti paikoillaan
on tämä syksyinen ilta

On niitäkin iltoja,
kun vain suru pitää seuraa
kun tuskan kanssa täytyy
käydä yksin nukkumaan
silloin en ehkä jaksa elää
mutta elän sittenkin
puren hampaat yhteen
ja elän uhallanikin

Kaikkien on kuoltava
ennemmin tai myöhemmin
ja jos vain saan valita
kuolen mieluummin rauhassa
hiljaisuuden vallitessa
tyyni hymy huulillani
enkä itkun repimänä
surumielen survomana

Tämä on niitä päiviä
kun tekisi mieli kuolla
mutta äänettömässä illassa
jatkan hengittämistä
katsomme toisiamme
kuolema ja minä

En tiedä kumpi meistä hymyilee
aamu jo valkenee
Kuolemalla ei ole kiire
Käyn kylmään vuoteeseen
tuntematta voitonriemua
pala palalta se voittaa teinpä mitä tahansa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti