minun sieluni pohjalle
Meren alle, avaruuden laitamille
Valtameriakvaarion pohjalla
seisoimme ja tunsimme
kuinka vesimassojen valtavuus
lepäsi viileän painavana yllämme
Sen kylmyys mielen rauhoitti
ja ympärillä kaareutuva avaruus
kaikki kysymykset hiljensi
Käsi sinun kädessäsi katsoin
hetken alastonta maailmaa
ja vastauksen hetki soi
kuin äärimmilleen venytetty tauko
kahden sävelen välissä
Sen hiljaisuudessa toiseus muuttui
peilinsirpaleesta sinun silmiesi
jalokivimereksi,
jossa kaksi loputtoman yksinäistä
minää hetken aikaa
koskettivat toisiaan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti