seison keskellä riippusiltaa
se on levitetty välille taivaan ja maan
se tuulten armoilla heilahtaa
sitä pitkin pääsee minne vaan
minä seison jähmettyneenä
pelko pitää minua otteessaan
syvyyksien yllä pienenä
en uskalla astua askeltakaan
sinun äänesi kaikuu taivaalla
et ole menossa minnekään
olet silta taivaan kaarella
olet maisema mielettömyydessään
pelkään ettei tätä kaikkea ole olemassakaan
seison keskellä riippusiltaa matkalla
ei minnekään
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti