se kipinöi jäsenissä
kuin aavesärky jossakin,
mitä ei enää ole
se saa hehkun syttymään
sinne missä piti olla vain tyhjää
katson läpi liekkien
en tiennyt edes etsiväni
silti löydän itseni hukkumasta
savun ja kuumuuden keskeltä
äkkiä on tulen takana meri
ja sen mittaamaton syvyys
tyrskyjen tanssi jähmettyy
vuoksi ja luode vaihtuvat
silmänräpäyksessä
tulta minä osaan varoa
mutta vettä en osannut odottaa
sinun silmissäsi myrskyää
valtameri
ja äkkiä minä, vedentuoma,
huomaan, että pelkään uida
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti