noin
veri virtaa
pitkin ajan kudelmaa
tahto tuhoutua tanssii
elämäni langalla
kuolema aina käsi kädessä
kanssa sen tuntemattoman
ihon alla ajelehtivat
ajattomat ajatukset
ne näivertävät, näivettävät
vain veitsi mykät äänet vapauttaa
ja kivun kanssa karkaa aina
ahtaan paikan kammo
enää en ole vanki
on olemukseni yhtä
koko maailmantuskan kanssa
eikä mikään tässä tarinassa
ole liian raskas kantaa
pyyhin jumalani jäljet
iho kiiltää illan auringossa
on sydän täynnä
mieli vapaa muotoamaan
jälleen uutta kudelmaa
kirjoitan kokemuksia kodiksi,
vaikka tiedän:
joitakin totuuksia
ei koskaan tarkoitettu sanoiksi
eivätkä kirjaimet parsi sitä
minkä mieli on ottanut irti
viillän uudestaan
eri tavalla
näin on todellisuudella ulottuvuus,
jossa vain muistot virtaavat
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti