Tästä on varmaankin tulossa jotain muuta, on kovin keskeneräinen. Kommentit tervetulleita, erityisesti rakentavat sellaiset.
---
On sisälläni avaruus
jonka kerta kerran jälkeen kiellän
Joskus kutsuin sitä tyhjyydeksi
vaikka sen uumenissa tähtivalo
kutsui ikuisuuteen kaatumaan
Ihon alla palavat supernovat
ja minä hukun itseyteni ikuisuuteen
Pakenen erillisyyden illuusiosta
oman sisäisyyteni sydämeen
Ykseyttä itsestäni,
yhteyttä yhdestä
Aika kiertää aikaa
yhtenäisyys yöni sulattaa
suljettuun sydämeeni hiipii hiljaa
todellisuus toisen toivovan
Aukeaa avaruuteen aikaa
Tilaa tila sisään synnyttää
Tempoilevan tuulen lailla
muuntuu pelon petturuus
tunnen tummuudessa tulen
sisäisyyden sytytän
ja jälleen palaa liekki uus
ytimessä yhden avaruuden
Hauraat rajat rakoilevat
vielä täyttyy täydellisyys
Suojaa sen salaisuudet
kerronnan keskeneräisyys
Tajuan tarinani tuttuuden
vanhan vaiston tunnistan
Tunnen tulokulman kapeuden
oivallan jo opitun
Usko unohdetun näyttää:
on sisäisen avaruuden
määrä jälleen täyttää
unen ulkoinen ulottuvuus
En enää kaadu sisäänpäin
ulos entää lentoni
yhtenäiseen maailmaan
Sen sydämessä sydämeni
roihuaa kuin yksi ydin
uuden universumin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti