Sinä, jonka silmissä asuvat lähteiden äärellä janoaan tyydyttävät kauriit -
miksi muistutat minua lähteestä, jonka olen kauan sitten menettänyt?
Miksi vesipisaroiden lailla putoavat sanasi sydämeeni kuin kadonneen saaren usvasta
kasvoilleni tiivistyivät kastehelmet?
Miksi tuovat kertomuksesi valon sinne, minkä kauan sitten suljin maailmalta ja vetten varjoihin verhosin?
Lepää valtameren alla muisto
nukkuu menneisyyden mailla
vartoo vuosituhattaan
ajattomuuden Atlantis, jonka
annoimme uhriksi ihmiselle
sen uni unelmissa läikkyy
loputtoman meren takana
Albion, ensimmäinen maa,
johon jalkani laskin sitten paon
miksi aaltoilet mielessäni, Kesämaa
ei myyttien aikakaudesta
ole enää mitään jäljellä
Ei nouse usva enää kutsustani
eivät vedet kanna askeleita
ei yksinäinen soitto kantaudu saarelta
ei ole enää Avalon
on vain kaipuu pohjaton
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti