Vuodet vyöryivät vuorina yllämme

Talvi 2014

Sidot hiuksesi yhä samalla tavalla
enkä kuule äänessäsi vuosien painoa
katseeni etsii sinut väkijoukosta
Vaikka en aiokaan tuijottaa
löydän itseni miettimästä
miten siirtyisin, jotta
edes selkäsi näkisin

Ja sitten kävelet siitä, ihan vierestä
hetken hulluudesta
avaan suuni ja lausun nimesi
sinä käännyt ja kysyt iloisesti mitä,
kunnes näet minut

Ikuisuus mahtui siihen katseeseen,
joka siltana silmistäsi silmiini ylsi

sitten horjahdin, sanoit jotain
ja kävelit pois
eikä minun muureistani jäänyt jäljelle mitään

Ihmetellen
istun ja katson
kun lumi leijailee laittamaan kaiken hiljaiseksi
kaiken tämän ajan jälkeenkin
olen edelleen sinun