torstai 13. marraskuuta 2014

Kuoleman päivä

Lehtikuusi seisoi ylväänä keskellä harmaanruskeiden puunrunkojen ja alastomien oksien muodostamaa labyrinttiä. Se piti päänsä pystyssä ja levitti oksansa huolellisesti kaikkialle ympärilleen. Lehtensä menettäneiden puiden mykkä vihamielisyys leijaili ilmassa kuin maassa mätänevien lehtien pistävän multainen vaniljantuoksu. Lehtikuusen pehmeän taipuisat havut värähtelivät, vaikka ilma oli tyyni. Sen pelottava, kellankalpea liekki loisti vasten kuollutta metsää, mutta sen poltteessa ei ollut lämmön aavistustakaan.

Pyhäinpäivä taittui verkkaisesti kohti iltaa ja matalalla roikkuvat pilvet sammuttivat vähäisen valon jo varhain. Metsän keskellä lehtikuusen hento hohde ei kuitenkaan himmennyt, vaan pikemminkin voimistui.

"Ihan kuin se saisi voimaa tästä pimeydestä", enkeli sanoi hiljaa. Tunsin sen silmät selässäni, mutta en kääntynyt. Olimme jo tottuneet toisiimme, minä ja seuralaiseni. Oli korkea aika, että enkeli näkisi missä maailmassa minä todella elin ja millaiseen kohtaloon he todella olivat minut tuominneet.

Odotimme yön laskeutumista metsän keskellä. Se ei tietenkään tuntenut kylmyyttä ja kosteutta, mutta minä vapisin tahtomattanikin. Lopulta enkeli laski viittansa harteilleni sanomatta sanaakaan ja kietoi käsivartensa ympärilleni. Sen keho ei ollut lämmin niin kuin ihmisten, mutta painauduin silti sitä vasten kiitollisena ajatuksesta.

Lopulta keskiyö koitti. Metsässä oli pilkkopimeää, mutta lehtikuusen havujen keltaisuus loisti yhä himmeänä kosteassa yössä. Astelin varovaisesti puun luokse ja painoin kämmeneni sen kaarnaa vasten. Hengitin syvään ja annoin viitan pudota harteiltani.

Oli aika lentää - ja tällä kertaa minun tavallani.

En päästänyt itse äännähdystäkään, kun sulat alkoivat kasvaa. Tunsin kivun keskellä järjetöntä tyydytystä siitä, että tiesin enkelin itkevän takanani.

Can I come home now

Can I come home now?

I have learned my lesson
I have realised my faults
and I know 
where I went wrong

Can I come home now?

It's freezing outside
the cold winds are calling
sky is black
and the winter is coming

Can I come home now?

Let me in to the warmth
may this numbness be gone
let me once again 
make home of these empty halls

Can I come home now?