heart and mind

why is it always so

that love gathers sadness around

it moves into my chest

and never ever lets go

after all the good things have gone

and the lovers take their leave

the sorrow still holds on

maybe it is the only one

a poet said: as long as the heart aches

it is not broken

there is, indeed, a beating heart

instead it's the mind that breaks

broken mind escapes the pain

the heart inside

                            beats in vain

kuinka minä vihaan ihmisiä

kuinka minä vihaan ihmisiä
ja tämän lajin loputonta itsekeskeisyyttä
sitä kuinka ne leviävät kuin syöpä
ja peittävät alleen kaiken sen mikä elää

jos voisin juuri nyt päättää
minä poistaisin ihmiset maailmasta
ja antaisin Maalle kevätlahjan:
tahra on yhä kauniissa kehossasi
mutta enää se ei leviä

ei enää asfalttia valtaamassa alaa
ei myrkkyjä ilmaan tehtaiden piipuista
ei hetki hetkeltä pienenevää metsää
ei ihmisen toimiin kuolleita olentoja
ei tuhottua maata tai pilattua vettä
ei muovia kuorruttamassa maata

vaan aikaa antaa sen kaiken kasvaa umpeen
ja haavojen parantua hiljaisessa sateessa
tilaa kasvien vallata maailma takaisin
mehiläisten palata pihoille ja lintujen rakentaa pesänsä parvekkeelle
eläinten hiipiä pitkin katuja ja hyönteisten kuhista kauppakeskuksissa

näkyköön jälki meistä silti aina jossain, ettei kukaan kuvittelisi
toisten yli kiipeämisellä olevan jotenkin hyviä seurauksia
eikä idea ihmisestä ole niin huono
se vain ei toimi käytännössä