en voi aina olla tässä
huutaa menneisyys
opettele seisomaan omilla jaloillasi
(älä kiinny kehenkään)
asiat muuttuvat
(kiintymys tuo vain surua)
en voi aina olla tässä
(sinä pärjäät yksin)
minä kerään valokuvat
eteeni riviin muistuttamaan
siitä, miltä tuntuu kun menettää
(parhaiten minä osaan kaivata)
sellaista, mitä ei koskaan ollutkaan
pidän kiinni siitä vähästä,
mitä minulla on:
tunnen poskipäät, ne tuijottavat minua peilistä
ja tuon vasemman kulmakarvan
se on sinullakin katkennut
tunnen käsialasi ja tiedän lempikappaleesi
minulla on nimesi ja vanhat nuortenkirjasi
en voi aina olla tässä
sanoo nykyisyys
opettele seisomaan omilla jaloillasi
(älä kiinny kehenkään)
asiat muuttuvat
(kiintymys tuo vain surua)
en voi aina olla tässä
(sinä pärjäät yksin)
sinä kuolit kauan sitten
ja minä puhun vain mielikuville
miten voi niin ikävöidä
(parhaiten minä osaan kaivata)
sellaista, mitä ei koskaan ollutkaan
miksi isi on niin tuhma
miksi isi lyö
mennäänkö me vielä takaisin kotiin
eikö isi enää tule takaisin
pidän kiinni jokaisesta muistosta
hyvästä ja huonosta
minä muistan äänesi elämäni loppuun asti
en voi aina olla tässä
kuiskaa tulevaisuus
ja minä annan periksi
parhaiten minä osaan kaivata
sellaista, mitä ei varmaan tulekaan
