kutsun sitä avaruudeksi
sillä se tuntuu ei-miltään
ja sinne voisi kaatua selälleen
ja pudota loputtomiin
kutsun sitä kaipaukseksi
vaikken tiedä mitä edes kaipaan
se mikä minulta puuttuu
on kätketty sen tummaan syleilyyn
kutsun sitä maailmansieluksi
koska sen pohjalla kerran kulkiessani
minä kuulin sen kuiskivan tuhansilla kielillä
ja se tuli todeksi toisen silmien syvyydessä
kutsun sitä valtamereksi
sillä sinne mahtuu koko minun tunteideni skaala
kaikki se mikä on aina ollut liikaa
missään muualla
ja minä kutsun sitä kuolemaksi
sillä kun minä lopulta kuolen
pääsen taas sulautumaan sen kudokseen
enkä enää koskaan ole mitään vailla
