ihon rajamailla

olin hetken irti itsestäni
kun katselin tätä kaikkea
ihmeellistä elämässäni
tunsin sinut siinä niin lähellä
mutta silti minun pintani takana
en ole päästänyt sinua ihoni alle
vaikka olet vallannut maailmani
on minussa yhä tilaa
myös vain minulle

tämän näkymättömän muurin
takana olen vielä viileä
avaruudessa näkyy tähtiä
ja tuuli puhaltaa tasankojen yli

tahtoisin ratsastaa kauas aavikolle
hiekan keskelle sinne,
missä ei ole enää mitään

mutta kun nousen ratsuni selkään
sinä kiedot kätesi ympärilleni
hengityksesi kuumana niskassani
en tiedä mitä vielä pelkään

sinun kanssasi voisin kulkea sinne,
missä ei ole enää mitään
käydä makaamaan aavikon tähtien alle
ja maalata suudelmin taivaan
jokaisen tähden tälle iholle
josta ei enää tiedä
missä sinun loppuu
ja minun alkaa

ihollamme olen loppumaton avaruus
sen alla tuuli puhaltaa tasankojen yli
ja minussa on yhä tilaa
myös vain minulle

aamuyö

haluaisin ikuistaa tämän olotilan
muistaa aina, miten onnellinen
ja kokonainen minä olin
heinäkuisessa aamuyössä
kun aurinko valaisi jo taivasta
metroradan takana
värittäen pilvet
ja ihan pian puiden latvat
lämpimällä punallaan

haluaisin tallentaa kaiken siitä,
miten ajatukseni liikkuvat
huoneeni rauhassa kuin pääskyset
näennäisesti sinne tänne
mutta tarkoituksen vetäminä yhtä kaikki
tarkoitusta en vielä näe
näen vain odotuksen ja sykäyksittäin
todeksi muuttuvan minuuden
- ainako olen vain melkein perillä?

tietoisuuteni toisella laidalla
on jotain totta ja kaunista
vaan sen toista äärirajaa
painaa lause, jota en malta lopettaa
minä levitän käteni äärimmilleen
ja yritän koskettaa taivasta
joka vaalenee myös sieluni aamussa
eksyisin omiin ajatuksiini
ellet seisoisi niiden keskellä
hymyillen
kuin demoni

Auringonsirppi

maaliskuulta

Auringonsirppi

Sarvipäinen jumala

Loistavat kasvosi

peittyvät Mustan Äidin suudelmaan

ja hetken maailma pidättää henkeään

sinisessä hämärässä

sillä sielumme tietävät,

että rakkaudella on yhtä suuri

valta niin elämään kuin kuolemaan

ja vaikka järkemme kertovat

aurinko palaa

jokin ikiaikainen meissä vapisee

hetken vailla suojaa