mutta minä en tunnistanut hänen kaapunsa kauhtunutta väriä
kävelin siniharmaassa hämärässä ja mietin, miksi maailma tuntuu niin painavalta
kaikki tuntui pysähtyneen paikoilleen
sumu roikkui ilmassa radiomastojen yllä ja pidätti hengitystään
pisarakaan ei liikahtanut mustilta oksilta märkään maahan
tunsin kevään paksuna kaikkialla
sen ei tarvinnut välittää eikä sillä ollut kiire
keväällä on sopimus kuoleman kanssa
meilläkin on tavallaan
mutta tällaisina aikoina yritämme olla kuin ei olisikaan
muutkaan eivät kuolemaa huomanneet
tai ehkä ne eivät välittäneet
kun toiset kiersivät kanssakulkijansa kaukaa
toiset kerääntyivät lähelle toisiaan
leikkipuistossa pensaiden takana kaksi lasta leikki salaa
jossain kentän toisella puolella pariskunta riiteli kovaan ääneen
ja nuoriso soitti musiikkia kannettavasta kaiuttimesta
olemmeko me koskaan lakanneet elämästä kuoleman kulkiessa
ostin kotiini valkoisen krysanteemin muistaakseni
että elämä jatkuu jatkumistaan
ja vasta sen valkoisia terälehtiä silittäessäni tajusin
kuka kulki puistossa tänään
en tunnistanut hänen kaapunsa kauhtunutta väriä
mutta sisällä lämpimässä hämärässä tiedän, miksi maailma tuntuu niin painavalta
ja sytytän ohuen kynttilän muistaakseni
kuinka pimeimmästä pimeydestä voi nousta kaikista kirkkain valo
